Kirsin kirjoituksen innoittamana vastaan samaan aiheeseen työntekijän näkökulmasta. Millaista on olla alkavan yrityksen ensimmäinen työntekijä? Loppuvuodesta 2008 minut lomautettiin edellisestä työpaikastani ja tuttavan kautta kuulin sattumalta KontaktiVerkosta ja Kirsistä, joka yksin painaa pitkää päivää. Tuttavani oli suositellut minua Kirsille ja siitä rohkaistuneena uskalsin hakea paikkaa, jota ei vielä ollut olemassakaan yrityksestä, jolla oli olemassa vasta liiketoimintasuunnitelma.

En tiennyt yrityksestä mitään ja kotisivujen kautta yritin saada jotain ymmärrystä aiheeseen. Verkostoitumista.. hmm, kuulostaa lupaavalta! Aluksi sovimme 2 kuukauden koeajasta, jonka aikana minä lupasin näyttää kynteni ja Kirsi lupasi keksiä, mitä minulla tekisi.

Ja siitä se sitten lähti, tulin töihin ja enpä ole sen koommin päätöstä katunut!

No miltä se sitten tuntuu, olla alkavan yrityksen ensimmäinen työntekijä? Vaatii se ainakin aikamoista kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja sopeutumista vaihteleviin olosuhteisiin. Työtehtävät eivät pysy kuukautta pidempään samoina ja yritys kehittyy ympärillä nopeammin kuin ehtii itse edes huomata. Joskus sitä vaan tekee ja saa vasta parin kuukauden päästä ahaa-elämyksen ja tajuaa miksi teki.

Suurin haaste omalta osaltani on ollut ainakin jatkuvan kehittämisen ja yrittäjyyden ymmärtäminen. Aiemmat työpaikkani ovat kaikki olleet pitkään toimineita yrityksiä, joissa työntekijöillä on kaikilla oma selkeä roolinsa ja käytännöt työn tekemiselle on jo olemassa. "Näin on tehty jo vuosikaudet ja niin tehdään edelleen"-meininki oli tullut tutuksi enkä ollut pahemmin sitä vastaan taistellut. Kiltisti tein niin kuin opetettiin.

Sitten tulin KontaktiVerkkoon ja huomasin varsin pian, että ohjeita ja toimintaprosesseja ei ole kukaan ollut vielä luomassa.  Kyllä siinä alussa meinasi useammankin kerran mennä sormi suuhun, kun tajusi, että se olen nyt minä, joka ne käytännöt kehittää. (..Ja menee se kyllä usein vieläkin!) Minä olen mukana kehittämässä tätä yritystä sellaiseksi kuin se tulee joskus olemaan. Varsinkin alussa oli todella vaikea uskaltautua sanomaan omia mielipiteitä, jotka kuitenkin ovat kasvuyrityksessä elintärkeitä. Minäkö todella voisin olla eri mieltä kuin esimieheni ja siihen jopa kannustetaan!?

Kohta tulee kaksi vuotta täyteen ja sinä aikana yritys on kehittynyt käsittämättömän paljon, henkilöstömäärä on kasvanut kolmella ja työtahti on ankaraa. Kasvuyrityksenä liikevaihdon on noustava vuosittain huomattavia määriä, jotta pysymme tavoitteessa ja lisähenkilöstöä ei voi rekrytoida ennen kuin kassa näyttää vihreää valoa. Olemme silti kaikki äärimmäisen motivoituneita pitämään tahtia yllä ja kasvattamaan liikevaihtoa. Mutta miten ihmeessä se tapahtuu?

Ilman yrittäjän omaa motivaatiota ja uskoa yritykseensä, ei kukaan muukaan uskoisi. Meillä esimies on täysillä oman juttunsa takana ja siirtää sitä kautta intoaan myös meihin. Tiedämme, että tästä tulee vielä joskus jotain mahtavaa. Missä vain olemme mukana kertomassa KontaktiVerkosta, herätämme kiinnostusta ja ennen kaikkea innostusta. Tällaiselle palvelulle on selvästikin kysyntää ja se luo uskoa tulevaan.

Ja kuten Kirsikin kirjoituksessaan sanoi, meillä on hauskaa! Mikään ei ole parempi motivaattori tehdä työtä kuin hyvä työilmapiiri. Jokainen meistä painii kiireen keskellä ja meinaa hukkua töihinsä, mutta aina löytyy aikaa nauraa ja sen jälkeen voi taas uudella innolla pakertaa. Jokainen saa olla rohkeasti oma itsensä ja mielipiteitä oikeasti kuunnellaan. Meillä työntekijät saavat olla ihmisiä, hyvine ja huonoine päivineen.

Suuri palkka ja bonukset eivät todellakaan ole ainut keino pitää työntekijöitä tyytyväisinä. Ainakin omasta puolestani voin vakuuttaa, että olen paljon mieluummin töissä yrityksessä, jossa saan olla oma itseni, vaikuttaa tulevaisuuteeni ja työtehtäviini, kouluttautua työn ohella, toimia loistavassa tiimissä ja saada arvostusta sille mitä teen kuin isolla palkalla jossain, missä en viihdy.

Miksi haluaisin mennä rivityöntekijäksi yritykseen, joka on jo menestynyt, kun voin olla KontaktiVerkossa mukana alusta asti näkemässä, kuinka se tehdään!

Terhi