Tämän tästä tunnen kateutta katsoessani ulos toimistoni ikkunasta nähdessäni viereisessä tilassa norkoilevan Maurin. Mauri ei stressaa. Maurilla ei ole kiire eikä deadlinet paina hänen harteillaan. Mauri näyttää jopa nauttivan olostaan.

Mutta...

Mauri onkin kilpikonna.

Mauri ei myöskään (luultavasti) pääse kokemaan meille ihmisille ominaista onnistumisesta koituvaa hyvää tunnetta ja raskaan työn jälkeistä mielihyvää ja ylpeyttä.

Kirjoitan tätä blogikirjoitusta edetessäni toiselle viralliselle työssäolokuukaudelleni KontaktiVerkon palveluksessa. Kuten alkusäkeistä voi päätellä, töitä on ollut paljon, mutta niistä saatu oppi ja kokemus lämmittää mieltä jo nyt. Vasta koulunpenkiltä valmistuttuani olen saanut roppakaupalla vastuuta työtehtävässäni "KooVeellä" ja kyllähän se on todettava, että teoriatasolla koulussa opitut asiat pitää monesti opetella yrityselämässä ihan uusiksi käytännössä.

Nuoren miehen pää on ollut monesti pyörällä kun se asiakas ei olekaan enää pelkästään erinaisiä tietoja ja lukuja paperilla vaan ihan oikea henkilö, jolla on myös vastuu omasta liiketoiminnastaan. Nyt omat tekemiseni vaikuttavat jo sidosryhmien ja asiakkaiden tekemiseen ja työhön. Enää ei riitä, että palautan laskelmat ja suunnitelmat ajoissa opettjalle joka punakynällä merkitsee virheet ja antaa arvosanan. Joutuessaan miettimään "ihan oikeesti" seuraavaa askelta ja sen merkitystä ja vaikutusta ilman että kukaan on vahtimassa tuo ripauksen jos toisenkin realismia koulunjälkeiseen elämään.

Vastuun ja työn määrä ovat kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Toisella puolella komeilevat uusi oppi, uudet työn merkeissä saadut ystävät ja tietenkin se rahapalkka. Jostain internetin sopukoista luinkin joskus  viisaan lausahduksen joka meni kutakuinkin näin: "with great power comes great responsibility...and usually a fat paycheck". Joten jätetään ne nuudelit ja hapankorput tällä kertaa Maurille ja naatitaan työelämän hyvistä puolista ja yritetään välttää sitä työelämän yleisintä kirosanaa eli stressiä.

P.S Palatakseni koulutusasiaan. Jos tätä inserttiä sattuu lukemaan joku opetuslautakunnan jäsen, niin huomautettakoon asiakaspalautetyylisesti, että vaikka ammattikorkeakoululaitos pyrkii olemaan käytännönläheinen opinahjo, olisi mielestäni järkevää esimerkiksi järjestää pakollinen työharjoittelu jo (ainakin osaksi) jo toisen lukuvuoden alkuun, jolloin opiskelija saisi oikean kuvan työelämän vaatimuksista ja haasteista. Tämän jälkeen syventäviin oppiaineisiin olisi paljon helpompi asennoitua käytännön näkökulmasta ja oppilaiden valmistuttua työelämään heillä olisi automaattisesti paremmat valmiudet työntekoon.

-Timo