Rakas kollegani Perttu Ojanperä kirjoitti viimeisimmässä blogimerkinnässään seuraavaa: "siitä suhteellisen rauhallisesta ja hiljaisesta työympäristöstä, jossa harjoitteluni tammikuussa aloitin, on kehkeytynyt aktiivinen ja nopealiikkeinen kasvuyritys, jossa niitä vähän hiljaisempia hetkiä kutsutaan viikonlopuiksi". Lause kiteyttää loistavasti KontaktiVerkossa vuonna 2010 tapahtunutta kasvupyrähdystä, mutta tässä positiivisen jännittävässä lauseessa kytee kuitenkin vaaran merkit.

Firman kasvu tarkoittaa aina työtä, suunnittelua, päätöksentekoa ja vastuuta. Nämä asiat taas tarkoittavat työntekijöille tiukkoja aikatauluja, nopeaa liikkumista paikasta toiseen, ajattelutyötä, asioiden priorisoimista ja pitkiä työpäiviä. Paine kasvaa kun tulostavoitteisiin olisi päästävä.

Etenkin nuoren työntekijän kannalta tilanne voi muodostua ongelmalliseksi. Itse tradenomina tiedän, että työtähakevien lajitoverieni muodostama jono ulottuu korttelin ympäri. Moni nuori ja kokematon työelämään astunut ajattelee varmasti, että nyt sitä on sitten pakko paiskia duunia niska limassa, jotta työpaikka ei lähde alta. Työnteossa on kuitenkin muistettava kohtuus ja omat rajat.

Kirjoitan aiheesta siksi, koska olen KontaktiVerkon tuore työturvallisuudesta vastaava henkilö. Toimistotyössä työpaikallamme fyysisten riskitekijöiden määrä rajoittuu oikeastaan kuumaan kahvipannuun ja oikeaoppiseen työasentoon, mutta henkisellä puolella riskitekijöitä löytyy useampia. Raskas ajattelutyö voi johtaa stressiin, masennukseen, uupumukseen, burn-outiin ja mihinlie. Välillä tuntuu, että mailaa puristetaan kädessä hieman liian lujaa vaikka vähempikin riittäisi.

Johanna Koivunen  kirjoittaa tekstissään Työ ja vapaa-aika tasapainoon! (Monster.fi, 30.12.2010) että "Ihminen ei ole kone. Se tiedetään, mutta yrityksissä toimitaan niin kuin olisi. Unohdetaan tarve nukkua, syödä säännöllisesti ja hoitaa sekä terveyttä että ihmissuhteita. Vai mistä muusta kertoo se, että lounas jää väliin, työkaverilta tulee sähköpostia aamu kuudelta ja yöllä kahdelta? Keuhkokuumeinen istuu palaverissa ja juuri isäksi tullut ryntää sairaalasta salkku heiluen Kööpenhaminaan pitämään tuiki tärkeää esitelmää". Jo Koivusen tekstin otsikko itsessään tuo esille huomionarvoisen seikan työläisen arjesta - tasapainon. Sen lisäksi, että on pyrittävä rasittamasta itseään liialla työllä, on myös muistettava työn ja arjen tasapaino. Harrastukset, liikunta ja hauskanpito ovat mainittu tällaisissa blogiteksteissä varmasti miljoona kertaa mutta mainitsen ne silti vielä kerran uudestaan.

Aloitankin tämän vuoden muistuttamalla teitä kaikkia siitä, kuinka tärkeää on tunnistaa omat rajansa sekä myös erottaa raja työn ja ylityön sekä ahkeruuden ja yliyrittämisen välillä.

Hyvä lukija, älä kuitenkaan ole minusta huolissasi vaikka huolestuttavasta aiheesta kirjoitankin. Olen löytänyt oman tasapainoni työn ja vapaa-ajan välillä.

Ja vielä lopettaakseni tämän blogimerkinnän oikeaoppisesti viitteellä ensimmäiseen jakeeseen, listaan Pertun esimerkkiä seuraten omat lupaukseni vuodelle 2011:

1.       Lupaan olla stressaamatta liikaa työtehtävistäni

2.       Lupaan harrastaa vapaa-ajallani fyysistä kuntoa vaativia lajeja

3.       Lupaan venytellä työpäiväni aikana

4.       Lupaan innostaa työtovereitani seuraamaan malliani

-Timo